Eilen kävimme ensimmäisillä jouluostoksilla. Olikin aika mukavaa kierrellä kaupassa ilman kiireen häivää ja ilman jouluahdistuneita ihmisiä. Sitä paitsi alennuksista teki ihan mukavia hankintoja. Mieli on hyvä siitä, ettei joulun alla tarvitse panikoida, vaan voi keskittyä tunnelmaan ja fiilistelyyn. Lahjojen suhteen olen muutenkin aika tyytyväinen. Olen jo tehnyt listan, eikä listassa ole aukkoja...
Viime vuotiset Jaakobin portaat ovat vieläkin kesken. Näen ne joka kerta ruokahuoneeseen mennessäni, mutta en tee asialle yhtään mitään. Miten voi olla vaikea aina aloittaa. Kun tekisi senkin homman kerralla valmiiksi, voisi laittaa siinä käytetyt askartelutarvikkeet pois ja aloittaa uusia projekteja...
Joululaskuri
lauantai 20. lokakuuta 2012
perjantai 5. lokakuuta 2012
Joulunodotusajatuksia 2013
Jouluun on aikaa kaksi ja puoli kuukautta. Tarkemmin sanottuna 80 päivää jouluaattoon! Jälleen voin vähitellen suunnata ajatukseni kohti joulua ja siihen liittyviä ajatuksia. Pimeän ja synkän syksyn keskelle sytytetty kynttilä antaa lupauksen Joulun Valosta, joka vähitellen hiipii kohti meitä ja täyttää sydämeni ilolla ja valolla.
Tänään kaiken odotuksen keskellä sieluuni valtasi suru eräästä tämän viikon tapaamisesta. Eräs vanha mies kertoi olevansa surullinen siitä, että hänen ja hänen vaimonsa yhteiselämä päättyi eroon. Ei niinkään juriidiseen avioeroon, vaan yhteiskunnan ja kaupungin pakottamaan eroon. Tuo pari on elänyt jo pitkän ajan yhdessä, yli kuusi vuosikymmentä. Nyt on omaishoitajana toiminut puoliso jo itsekin sen verran huonommassa kunnossa, ettei enää jaksa hoitaa toista. Niinpä kaupunki päätti sijoittaa toisen osapuolen vanhainkotiin ja toinen vielä joutuu ketkuttelemaan kotona kotiapujen turvin. Kotona asuva olisi toivonut, että he molemmat olisivat voineet saada paikan vanhainkodista, mutta terveemmälle puolisolle tätä paikkaa ei luvattu, koska hän on liian hyvässä kunnossa. Vanhainkotiin kun jonottaa jo paljon sairaampiakin ihmisiä. Kohtaamani ihminen kommentoi mielestäni tätä hyvin: "Luulin, että sairaat ihmiset ovat sairaalassa ja vanhukset vanhainkodissa."
Toivon ja rukoilen sitä, että tämä pari saisi viettää vielä yhdessä sen verran kuin on mahdollista ja että kaupungilta löytyisi sen verran hyvää tahtoa yhdistää tämä perhe eikä erottaa.
Lohdullisita ja toiveikasta syksyä ja joulunodotusta!
Tänään kaiken odotuksen keskellä sieluuni valtasi suru eräästä tämän viikon tapaamisesta. Eräs vanha mies kertoi olevansa surullinen siitä, että hänen ja hänen vaimonsa yhteiselämä päättyi eroon. Ei niinkään juriidiseen avioeroon, vaan yhteiskunnan ja kaupungin pakottamaan eroon. Tuo pari on elänyt jo pitkän ajan yhdessä, yli kuusi vuosikymmentä. Nyt on omaishoitajana toiminut puoliso jo itsekin sen verran huonommassa kunnossa, ettei enää jaksa hoitaa toista. Niinpä kaupunki päätti sijoittaa toisen osapuolen vanhainkotiin ja toinen vielä joutuu ketkuttelemaan kotona kotiapujen turvin. Kotona asuva olisi toivonut, että he molemmat olisivat voineet saada paikan vanhainkodista, mutta terveemmälle puolisolle tätä paikkaa ei luvattu, koska hän on liian hyvässä kunnossa. Vanhainkotiin kun jonottaa jo paljon sairaampiakin ihmisiä. Kohtaamani ihminen kommentoi mielestäni tätä hyvin: "Luulin, että sairaat ihmiset ovat sairaalassa ja vanhukset vanhainkodissa."
Toivon ja rukoilen sitä, että tämä pari saisi viettää vielä yhdessä sen verran kuin on mahdollista ja että kaupungilta löytyisi sen verran hyvää tahtoa yhdistää tämä perhe eikä erottaa.
Lohdullisita ja toiveikasta syksyä ja joulunodotusta!
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)