Eskari vuosi on kohta jo puolessa ja edessä on kouluvalinnat tammikuun loppuun mennessä. Olemme koko ajan ajatelleet, että poikamme menee lähikouluun, ilman muuta. Nyt on kuitenkin tullut esille muutamia asioita, jotka eivät pidä itsestään selvänä tuota koulun valintaa. Niinpä olemme joutuneet uudelleen kartottamaan, että missä koulussa sitä ekaa luokkaa alotetaan.
Olemme tutkineet vaihtoehtoja ja puhuneet myös Stainerkoulusta ja Tampereen kristillisestä koulusta. Stainerkoulu se ei ainakaan ole (onneksi se ovi meni kiinni). Mutta kristillinen koulu on vielä ihan yhtä hyvä vaihtoehto, kuin lähikoulukin. Kristillisen koulun puolesta alkoi kuitenkin puhua taas tällä viikolla puheenaiheeksi noussut kristillisen joulun viettäminen. Tietysti ensimmäinen kysymys, joka mieleen nousee on se, että onko olemassa muunkinlaisia jouluja kuin kristillisiä.
Tämän viikon aamutelkkarissa käytiin jälleen kerran tätä keskustelua. Keskustelemassa oli pastori Teemu Laajasalo ja vapaa-ajattelija Petri Karisma. Itsestäni tuntuu pahalta se, että vapaa-ajattelu hyökkää hyvin agressiivisesti vastaan kristillisyyttä. Mielestäni se ei ole mitään vapaata ajattelua. Vapaassa ajattelussa täytyy hyväksyä myös se, että joillekin ihmisille kristilliset arvot tai yleensäkin Arvot ovat tärkeitä.
Katsele keskustelu: Jeesus pois koulujen joulujuhlista.
Jouluhan on kristillinen juhla ja kuuluu meidän kulttuuriin. Miksi on niin vaikeaa hyväksyä Jouluevankeliumi, jollei siihen itse usko, niin voisihan sitä pitää kuitenkin kulttuuriin kuuluvana, joulunäytelmänä ihan samalla tavalla, kuin me kristityt joudumme joka vuosi kestämään joulupukin vierailut ja muut tonttuesitykset. Petri Karisma sanoi ihanne joulujuhlansa olevan sellainen, jossa on vain joulutonttuja ja joulupukkeja, sellaisia harmittomia jouluhahmoja, jotka eivät loukkaa ketään. Petri, olet väärässä! Joulutontut loukkaavat minua! Minua loukkaa myös se, että Joululta viedään syy. Ellei sitä saa juhlia Jeesuksen syntymän kunniaksi, niin miksi silloin ylipäätään viettää koko joulua!
Haluan, että lapseni saa vahvan kokemuksen kristillisestä joulusta ja sen vietosta. Haluan, että lapseni saa vahvan perustan uskolleen, eikä joudu liian aikaisin hengellisen ja ei-hengellisen ristituleen. Haluan, että lapsestani kasvaa tervehenkinen, raitis ja hyvän itsetunnon omaava aikuinen, jolla on elämän perustus Kristus-kalliossa.
Kaiken uhallakin haluan toivottaa Sinulle Ystäväni Siunattua Joulua ja Vapahtajamme syntymäjuhlaa!
Näytetään tekstit, joissa on tunniste joulujuhla. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste joulujuhla. Näytä kaikki tekstit
perjantai 14. joulukuuta 2012
Väsymystä, kiirettä ja arkea
Tänä aamuna olo oli kuin kuivaksi puristetulla rätillä. Viikko on ollut raskas, tiiviitä päiviä töissä ja joka ilta jotain. Vielä kun tämän päivän jaksaa, mukaan lukien illalla olevan taloyhtiön kokouksen, niin saa onnitella itseään. Toivoisin ehtiväni levätä hieman viikonloppuna kaiken muun valmistelun ohella. Ensi viikko on vielä rankka. Silloin on paljon tehtävää ja jaettavaa. On ollut todella liikuttavaa nähdä, kuinka nämä ankeat ajat ovat herättäneet ihmisissä auttamishalua. Lahjoituksia tulee paljon ja monesta suunnasta. On ihanaa, että näiden avustusten kautta voimme auttaa yhä useampaa ylöjärveläistä avun tarvitsijaa.
Eilen vietimme eskarissa joulujuhlaa. Otimme osaa koko talon yhteseen joulutaloon. Askartelimme, leikimme tonttuleikkejä, joimme glögiä ja maistelimme lasten paistamia pipareita. Tämä kaikki tapahtui omalta osaltani niillä mehuilla, joita oli jäljellä päivällä olleelta joululaulukierrokselta. Vaikka oli mukavaa käydä laulamassa vanhainkodilla, niin kyllä se mehut vei aika totaalisesti. Jos olisi voinut valita, niin kaikkein mieluiten olisin mennyt kotiin ja peiton alle. Mutta täytyyhän sitä lapsen juhlaan mennä, ei sitä voi, eikä edes halua jättää väliin. En haluaisi olla vanhempi, joka on aina pois lapsen juhlista ja tärkeistä asioista. Pojalle oli tärkeää, että olimme hänen luonaan eskarissa. Innoissaan hän esitteli paikkoja, eskarivihkoaan, kasvunkansiota yms. Nämä on niin tärkeitä hetkiä.
Eilen vietimme eskarissa joulujuhlaa. Otimme osaa koko talon yhteseen joulutaloon. Askartelimme, leikimme tonttuleikkejä, joimme glögiä ja maistelimme lasten paistamia pipareita. Tämä kaikki tapahtui omalta osaltani niillä mehuilla, joita oli jäljellä päivällä olleelta joululaulukierrokselta. Vaikka oli mukavaa käydä laulamassa vanhainkodilla, niin kyllä se mehut vei aika totaalisesti. Jos olisi voinut valita, niin kaikkein mieluiten olisin mennyt kotiin ja peiton alle. Mutta täytyyhän sitä lapsen juhlaan mennä, ei sitä voi, eikä edes halua jättää väliin. En haluaisi olla vanhempi, joka on aina pois lapsen juhlista ja tärkeistä asioista. Pojalle oli tärkeää, että olimme hänen luonaan eskarissa. Innoissaan hän esitteli paikkoja, eskarivihkoaan, kasvunkansiota yms. Nämä on niin tärkeitä hetkiä.
Tunnisteet:
joulujuhla,
jouluvalmistelut,
lapset,
lepo
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)