"Äiti, Tehdäänko Jeesukselle synttärikakku". Kysyi poikani yhtenä kiireisenä aamuna, kun pakkauduimme autoon. Kysymys olikin sellainen, jota äitinä piti vähän aikaa miettiä. "No pitäiskö sun mielestä sellainen tehdä?" kysyin vastakysymyksen saadakseni lisää pohtimisaikaa kiperälle kysymykselle. "Joo-o!" sanoi poikani.
Keskustelun jälkeen ryhdyin sitten miettimään, että pitäisikö tässä sitten ihan oikeasti tehdä kakku. Poikani taas miettii, että jos kerran tehdään kakku, niin pitää myös antaa lahja. Ja jos kerran Jeesukselle annetaan lahja, niin miten se saadaan taivaaseen. Ei auta selitykset, että paras Lahja Jeesukselle on uskoa Häneen tai tehdä jotain hyvää toiselle tai muuta sellaista. Luulempa, että tänä jouluna luemme vielä lastenkeskuksen kirjaa Jouluklovni tai keoon kertomuksen Suutarin joulusta. Molempien tarinoiden ydinhän on siinä, että ne asiat, jotka teemme toisille, teemme myös Jeesukselle.
Mitä sinä olet ajatellut antaa tänä vuonna Jeesukselle syntymäpäivälahjaksi?
Joululaskuri
torstai 22. joulukuuta 2011
maanantai 19. joulukuuta 2011
Suurten kysymysten äärellä
Maanantaina olin kuljettajana ja saattajana TAYSissa sädehoito-osastolla. Siellä odotellessani vieressäni sängyllä makasi pieni kaljupäinen poika: -Äiti, mennään jo kotiin!" Poika itki sydäntäraastavasti. Kuulemani tuntui niin pahalle, että kyyneleet tulivat silmiini. Kun sitten aikojen päästä olin yksin autossa, tuli itku. Lasten kärsimys on aina koskettanut ja nyt vielä suurinpiirtein saman ikäisen pojan äitinä, vieraan lapsen itku kosketti varsin syvästi. Aikuisten on toisinaan helpompi kestää kipua, kun tietää että kohta helpottaa tai että kipu auttaa paranemisessa. Lapsi joka elää niin tätä päivää, tämän ymmärtäminen on vaikeaa, yleensä jopa ihan mahdotonta.
Oma poikani odottaa malttamattomasti joulua. Etenkin nyt kun hänelle on selvinnyt tämä Joulupukkihuijaus. Hän näkee kun joka paikassa ihmiset antavat lahjoja toisilleen. Hän ei voi käsittää sitä, että lahjat avataan vasta aattona. Yhtenä päivänä varasin isovanhemmilta hoitoajan, että pääsisin vähän jouluostoksille. Kerroin pojalleni, että hän saa viettää illan mummilassa. Yllätys olikin suuri, kun hän ei olisikaan halunnut mennä sinne. Hän vain olisi halunnut tulla kanssani kiertelemään kauppoihin. Yritin kaikkeni, että olisin saanut hänen mielensä muutettua. Hän vain perusteli: "Mutta äiti, sinähän tiedät, että mä en enää usko Joulupukkiin, mä voin ihan hyvin tulla mukaan." Lopulta lupaamalla hänelle tuliaisiksi suklaata, sain lapsen ylipuhuttua.
Ajattelin, että kun näinkin pienessä asiassa on vaikeaa saada lapsen pää kääntymään, miten sitten kun ihan oikeasti elämästä kysymys. Tuo pieni poika sairaalassa ei tietenkään ymmärtänyt sitä, että ellei hoitoja tehdä, niin hän luultavasti kuolee. Joskus vain täytyy tehdä jotain, vaikka se ei yhtään huvittaisikaan tai olisi jopa epämiellyttävää. Olikohan Jeesuksesta mukavaa syntyä köyhille vanhemmille, epäilyttävissä olosuhteissa, joutua heti pakolaiseksi, elää meidän itsekkäiden ja armottomien ihmisten keskuudessa ja lopulta kuolla siksi, että Sinulla ja Minulla olisi Tulevaisuus ja Toivo. Että mekin saisimme elämän, iankaikkisen elämän.
Jos olet rukoilija, voisitko rukoilla tuon pienen syöpää sairastavan pojan puolesta! Ellet koe olevasi rukoilija, niin huokailisitko Jumalan puoleen hänestä. Hän ja hänen perheensä tarvitsevat voimia tänä jouluna!
Oma poikani odottaa malttamattomasti joulua. Etenkin nyt kun hänelle on selvinnyt tämä Joulupukkihuijaus. Hän näkee kun joka paikassa ihmiset antavat lahjoja toisilleen. Hän ei voi käsittää sitä, että lahjat avataan vasta aattona. Yhtenä päivänä varasin isovanhemmilta hoitoajan, että pääsisin vähän jouluostoksille. Kerroin pojalleni, että hän saa viettää illan mummilassa. Yllätys olikin suuri, kun hän ei olisikaan halunnut mennä sinne. Hän vain olisi halunnut tulla kanssani kiertelemään kauppoihin. Yritin kaikkeni, että olisin saanut hänen mielensä muutettua. Hän vain perusteli: "Mutta äiti, sinähän tiedät, että mä en enää usko Joulupukkiin, mä voin ihan hyvin tulla mukaan." Lopulta lupaamalla hänelle tuliaisiksi suklaata, sain lapsen ylipuhuttua.
Ajattelin, että kun näinkin pienessä asiassa on vaikeaa saada lapsen pää kääntymään, miten sitten kun ihan oikeasti elämästä kysymys. Tuo pieni poika sairaalassa ei tietenkään ymmärtänyt sitä, että ellei hoitoja tehdä, niin hän luultavasti kuolee. Joskus vain täytyy tehdä jotain, vaikka se ei yhtään huvittaisikaan tai olisi jopa epämiellyttävää. Olikohan Jeesuksesta mukavaa syntyä köyhille vanhemmille, epäilyttävissä olosuhteissa, joutua heti pakolaiseksi, elää meidän itsekkäiden ja armottomien ihmisten keskuudessa ja lopulta kuolla siksi, että Sinulla ja Minulla olisi Tulevaisuus ja Toivo. Että mekin saisimme elämän, iankaikkisen elämän.
Jos olet rukoilija, voisitko rukoilla tuon pienen syöpää sairastavan pojan puolesta! Ellet koe olevasi rukoilija, niin huokailisitko Jumalan puoleen hänestä. Hän ja hänen perheensä tarvitsevat voimia tänä jouluna!
sunnuntai 18. joulukuuta 2011
Neljäs adventti koitti- nyt on joulu jo tosi lähellä
Adventtina sytytän pienen kynttilän;
ensin yhden, sitten toisen,
kolmannen ja neljännen.
Silloin on jo ovella
juhla Jeesuksen.
ensin yhden, sitten toisen,
kolmannen ja neljännen.
Silloin on jo ovella
juhla Jeesuksen.
Hyvää neljättä adventtia Sinulle!
Joulu lähestyy...
perjantai 16. joulukuuta 2011
Siunauksen käsittämätön voima
Kävin onnittelukäynnillä dementoituneen vanhuksen luona. Vanhus ei oikein enää elänyt tässä hetkessä. Vaikka kuinka olisin esitellyt seurakunnan lahjaa, korttia ja kukkasia, ei hän niistä mitään ymmärtänyt. Kun sitten luin seurakunnan korttia, jossa seurakunta haluaa toivottaa Jumalan Siunausta syntymäpäiväsankarille. Muuttui vanhuksen olemus hetkeksi aivan täysin. Hetken aikaa hän eli tätä hetkeä ja oli läsnä, kunnes sitten taas...
Muutama vastaavanlainen kokemus on olemassa muistakin onnittelukäynnistä. Kun kysyn, että saako siunata ja kun luen Herran Siunauksen, niin vanhuksen silmät heräävät eloon, hetkeksi.
Toivottelemme toisillemme tänän tuosta Siunausta. Tai nuorekkaasti SIU SIU! Toivotamme Siunattua joulua tai mitä nyt milloinkin toivotamme. Monesti siunauksen toivottaminen on tapa tai joskus jopa ihan oikeasti sitä tarkoitammekin. Mutta tuon toivotuksen merkityksen ymmärtäminen saattaa jäädä. Silti siunauksen toivottamisella on suuri merkitys. Etenkin siinä vaiheessa, kun kaikki muu on jo mennyt. Siunaus on jotain suurempaa, jotain sellaista taivaallista, johon meidän kielemme tai puheemme ei taivu. Siinä on sellainen uskomaton voima, jonka vain yksin Jumala (ja ehkä dementoituneet vanhukset) tietävät.
Siunausta Sinulle!
Muutama vastaavanlainen kokemus on olemassa muistakin onnittelukäynnistä. Kun kysyn, että saako siunata ja kun luen Herran Siunauksen, niin vanhuksen silmät heräävät eloon, hetkeksi.
Toivottelemme toisillemme tänän tuosta Siunausta. Tai nuorekkaasti SIU SIU! Toivotamme Siunattua joulua tai mitä nyt milloinkin toivotamme. Monesti siunauksen toivottaminen on tapa tai joskus jopa ihan oikeasti sitä tarkoitammekin. Mutta tuon toivotuksen merkityksen ymmärtäminen saattaa jäädä. Silti siunauksen toivottamisella on suuri merkitys. Etenkin siinä vaiheessa, kun kaikki muu on jo mennyt. Siunaus on jotain suurempaa, jotain sellaista taivaallista, johon meidän kielemme tai puheemme ei taivu. Siinä on sellainen uskomaton voima, jonka vain yksin Jumala (ja ehkä dementoituneet vanhukset) tietävät.
Siunausta Sinulle!
Joululauluja ja joululehtiä
Tämä viikko töissä on ollut aika hurja. Meillä on ollut vastaanotto joka päivä klo 9-11. Olemme jakaneet jouluruokakasseja sekä MLL:n kautta tulleita joulupaketteja. Kaiken tämän lisäksi olemme muistaneet kaikkia yhteistyökumppaneita, lähettäneet kortteja, vieneet joulukasseja niille, jotka eivät ole itse päässeet hakemaan jne. Hommaa on siis piisannut. Eilen kävimme koko työyhteisön voimalla perinteeksi muodostuneella joululaulukierroksella eri laitoksissa vanhuksille ja vammaisille. Kierros huipentui kaupungintalolle, jossa laulujen ja kirkkoherran puheen jälkeen saimme nauttia joulukaffit. Onpa ihanaa voida tehdä tälläistäkin yhteistyötä. Joka paikassa, jossa kävimme saimme ihanan vastaanoton.
Paitsi että töissä on ollut kiireitä, niin tämä viikko on ollut rankka myös oman perheen jouluvalmisteluissa. Olemme jo vuosia lähettäneet joulukortin sijaan joululehden. Perinteeksi on myös muodostunut se, että edellisenä iltana, kun kortit pitää lähettää, että ne ehtovät jouluksi, olen viettänyt koko illan tulostimen ääressä tulostamassa lehteä, niittaamassa ja laittamassa postimerkkejä. Joka vuosi osa lehdistä ei ehdi tulostumaan ja niinpä ne laitetaan sitten kalliimmalla. Tänä vuonna tämä meni vähän eritavalla. Teimme lehteä vielä edellisenä iltana, joten henkisesti olin jo valmistautunut siihen, että joululehti lähtee vasta sitten "oikean" postin mukana ja että ostamme joulumerkkeihin vain lisämerkit. Jostain syystä kuitenkin tänä vuonna tulostaminen meni heti ihan oikein, kone ei kiukutellut ja kaikki meni ihan nappiin. Lehdet olivat valmiita hyvissä ajoin ja ehtivät ajoissa postiin. Se oli ihme! Tuntui hyvältä se, että jotenkin osasin ottaa asian huolettomasti ja ajatella, että ellei ne lehdet lähde ajoissa, niin sitten ne ei lähde. Ehtiihän ne sitten myöhemminkin.
Tänään on vielä jouluvastaanotto diakoniatoimistolla ja ensi tiistaina viimeinen vastaanotto tänä vuonna. Tiistain jälkeen alan keskittyä ja rauhoittua vähitellen jouluvalmisteluista joulun viettoon.
Paitsi että töissä on ollut kiireitä, niin tämä viikko on ollut rankka myös oman perheen jouluvalmisteluissa. Olemme jo vuosia lähettäneet joulukortin sijaan joululehden. Perinteeksi on myös muodostunut se, että edellisenä iltana, kun kortit pitää lähettää, että ne ehtovät jouluksi, olen viettänyt koko illan tulostimen ääressä tulostamassa lehteä, niittaamassa ja laittamassa postimerkkejä. Joka vuosi osa lehdistä ei ehdi tulostumaan ja niinpä ne laitetaan sitten kalliimmalla. Tänä vuonna tämä meni vähän eritavalla. Teimme lehteä vielä edellisenä iltana, joten henkisesti olin jo valmistautunut siihen, että joululehti lähtee vasta sitten "oikean" postin mukana ja että ostamme joulumerkkeihin vain lisämerkit. Jostain syystä kuitenkin tänä vuonna tulostaminen meni heti ihan oikein, kone ei kiukutellut ja kaikki meni ihan nappiin. Lehdet olivat valmiita hyvissä ajoin ja ehtivät ajoissa postiin. Se oli ihme! Tuntui hyvältä se, että jotenkin osasin ottaa asian huolettomasti ja ajatella, että ellei ne lehdet lähde ajoissa, niin sitten ne ei lähde. Ehtiihän ne sitten myöhemminkin.
Tänään on vielä jouluvastaanotto diakoniatoimistolla ja ensi tiistaina viimeinen vastaanotto tänä vuonna. Tiistain jälkeen alan keskittyä ja rauhoittua vähitellen jouluvalmisteluista joulun viettoon.
keskiviikko 14. joulukuuta 2011
Maassa rauha ja ihmisillä hyvä tahto
Tämä viikko on töissä melkoista rumbaa. Joka päivä jaetaan joulukasseja ja kaikki diakonit juoksevat viemässä kasseja ja lahjoja, kuka minnekin.
Olemme saaneet lahjoituksia monilta eri tahoilta ja suuri kiitos kaikille vähävaraisia ylöjärveläisiä suoraan tai välillisesti avustaneita.
Viime viikolla saimme ruoka-avustuksia joulukasseina jaettavaksi. Maanantaina tuli vaatteita yksityishenkilöltä. Maanantaina saimme myös MLL:n kautta hoidetun Joulupuukeräyksen "tuoton". Valtavan määrän lahjoja vähävaraisten perheiden lapsille jaettavaksi. Saimme myös aivan upeita uusia heinoja leluja paketoituna yksityisiltä ihmisiltä. Yhtenä päivänä tullessani töihin, oli työhuoneeni pöytä täynnä hienosti pakattuja lahjoja. Jossa jokaisessa oli päällä lappu, jossa oli kuva lahjan sisällöstä. Liikutuin siitä, että niin monet ihmiset ovat halunneet auttaa. Oli aivan mykistävää seistä lahjavuoren keskellä!
Samaan aikaan netistä voi lukea äitien keskustelupalstalta pohdintaa siitä, että riittääkö jouluna 10 - 15 lahjaa/ lapsi. Sitten seisoskelen lahjavuoren keskellä ihmetellen. Tässä saattaa olla jonkun perheen lapsen ainoa lahja! Ihmettelen: onko joulun tarkoitus antaa lahjoja vai välittää ilosanomaa Joulun Lapsesta, joka oli täysi ihminen ja täysi jumala! Siinä se on joulun tarkoitus!
Kiitos vielä kerran Sinulle, joka olet tavalla tai toisella ollut järjestämässä joulua sinne, missä Sinun Apuasi on tarvittu!
Olemme saaneet lahjoituksia monilta eri tahoilta ja suuri kiitos kaikille vähävaraisia ylöjärveläisiä suoraan tai välillisesti avustaneita.
Viime viikolla saimme ruoka-avustuksia joulukasseina jaettavaksi. Maanantaina tuli vaatteita yksityishenkilöltä. Maanantaina saimme myös MLL:n kautta hoidetun Joulupuukeräyksen "tuoton". Valtavan määrän lahjoja vähävaraisten perheiden lapsille jaettavaksi. Saimme myös aivan upeita uusia heinoja leluja paketoituna yksityisiltä ihmisiltä. Yhtenä päivänä tullessani töihin, oli työhuoneeni pöytä täynnä hienosti pakattuja lahjoja. Jossa jokaisessa oli päällä lappu, jossa oli kuva lahjan sisällöstä. Liikutuin siitä, että niin monet ihmiset ovat halunneet auttaa. Oli aivan mykistävää seistä lahjavuoren keskellä!
Samaan aikaan netistä voi lukea äitien keskustelupalstalta pohdintaa siitä, että riittääkö jouluna 10 - 15 lahjaa/ lapsi. Sitten seisoskelen lahjavuoren keskellä ihmetellen. Tässä saattaa olla jonkun perheen lapsen ainoa lahja! Ihmettelen: onko joulun tarkoitus antaa lahjoja vai välittää ilosanomaa Joulun Lapsesta, joka oli täysi ihminen ja täysi jumala! Siinä se on joulun tarkoitus!
Kiitos vielä kerran Sinulle, joka olet tavalla tai toisella ollut järjestämässä joulua sinne, missä Sinun Apuasi on tarvittu!
sunnuntai 11. joulukuuta 2011
Jollei joulupukkia ole, niin kuka tuo lahjat?
Poikani kasteli postilaatikosta tullutta lelukirjaa: "Äiti, mää tarttisin ton - mulla ei oo vielä tommosta - tommostakaan ei ole... - kirjotettasko Joulupukille?" Hän ehdotti.
"Kirjoitetaan vaan!" Lupasin. Koska poikani ei osaa vielä kirjoittaa, haimme sakset ja paperia. Hän leikkeli lelukirjasta kaikkien niiden lelujen kuvat, jotka hän "tarvitsee". Sitten liimasimme ne paperille. Juttelimme lahjatoiveista ja siitä, että mikä niistä olisi mieluisin. Yritin valmistaa poikaani pettymyksen varalta siihen, että kaikkia toiveita ei voi saada. Yritin kysellä, että mika toiveista olisi kaikkein tärkein, minkä hän valitsisi, jos lahjatoiveista pitäisi valita vain yksi. Päätös oli liian vaikea. Totesimme, että pukki voi sitten itse päättää mitkä lahjat hän tuo.
Illalla nukkumaan mennessä. Poikani tiputti päähäni pommin! "Äiti? Kuka tuo lahjat?"
- "No Joulupukki tietysti" vastasin jo melkein arvaten seuraavan kysymyksen.
- "Kun jos Joulupukkia ei ole olemassa, niin kuka ne lahjat tuo."
Juttelimme asiasta ja kerroin hänelle Joulupukin todellisen olemuksen. Valkoisen parran takaa löytyy ihan tavallinen ihminen, joka vain näyttelee Joulupukkia. Äiti, isä, isovanhemmat, kummit ja muut ystävät ostavat kaupasta lahjoja toisilleen. Luimme sadun Pyhästä Nikolauksesta, joka jakoi lahjoja vähävaraisten perheiden lapsille. Kerroin myös siitä, että joulu on Jeesuksen syntymäjuhla ja Jeesus on iso lahja meille kaikille.
Tämä keskustelu poikani kanssa on nyt sitten poikinut monenlaisia asioita. Mummi on ollut vihainen, kun lapsilta viedään joulun ilo! Päiväkotikavereiden kanssa on riitaa, kun osa uskoo Joulupukkiin ja osa ei. Käytännön järjestelyistä kotona, meidän on mietittävä, että miten ne lahjat sitten oikeasti meille tulevat. Aikaisemmin kun Joulupukki on tuonut ne portaille ohi ajaessaan. Miten me nyt toimimme?
On haikeaa, huomata että lapsi kasvaa ja tulee isoksi. Aikuiseksikin sitten aikanaan (mutta ei vielä onneksi pitkään aikaan). Toisaalta on helpottavaa, ettei joulun tarvitse enää olla niin Joulupukki keskeinen, vaan meidänkin perheessä voimme keskittyä siihen, mikä joulussa on olennaista.
Lauantaina olimme aivan ihanalla seurakuntaretkellä Lohjalla ja Vivamon Raamattukylässä. Saimme yhdessä muiden vieraiden kanssa kylkea matkaa kohti joulun iloa. Joulunajan tapahtumat Marian raskaudesta Jeesus vauvan syntymään oli upeaa seurattavaa. Teimme matkaa Beetlehemiin ja jännitimme mistä se yöpaikka löytyy, kohtasimme paimenet, tietäjät ja enkelit. Lopulta näimme pienen elävän Jeesus-vauvan nukkumassa rauhallisesti. Ennen kotiinlähtöä saimme laulaa koko näyttelijäjoukon kanssa yhdessä ihania joululauluja. Poikani eli koko ajan mukana ja pohti ja höpötti vaelluksella mieleensä tulleita asioita. Oli aivan ihanaa! Mutta se mikä kotona pohditutti, oli se, että olivatko sotilaat mukana laulamassa joululauluja kappelissa, koska heitä ei näkynyt.
Ajattelin, että jotenkin sopivasti tämäkin matka tuli juuri tähän jouluun. Vaikka Joulupukkia ei olisikaan, niin Raamatun kertomukset ovat ja Jeesus on yhtä todellinen, kuin hän oli maanpäällä ollessaan. Tämä on oikea Joulusanoma ja Joulun Ilo!
"Kirjoitetaan vaan!" Lupasin. Koska poikani ei osaa vielä kirjoittaa, haimme sakset ja paperia. Hän leikkeli lelukirjasta kaikkien niiden lelujen kuvat, jotka hän "tarvitsee". Sitten liimasimme ne paperille. Juttelimme lahjatoiveista ja siitä, että mikä niistä olisi mieluisin. Yritin valmistaa poikaani pettymyksen varalta siihen, että kaikkia toiveita ei voi saada. Yritin kysellä, että mika toiveista olisi kaikkein tärkein, minkä hän valitsisi, jos lahjatoiveista pitäisi valita vain yksi. Päätös oli liian vaikea. Totesimme, että pukki voi sitten itse päättää mitkä lahjat hän tuo.
Illalla nukkumaan mennessä. Poikani tiputti päähäni pommin! "Äiti? Kuka tuo lahjat?"
- "No Joulupukki tietysti" vastasin jo melkein arvaten seuraavan kysymyksen.
- "Kun jos Joulupukkia ei ole olemassa, niin kuka ne lahjat tuo."
Juttelimme asiasta ja kerroin hänelle Joulupukin todellisen olemuksen. Valkoisen parran takaa löytyy ihan tavallinen ihminen, joka vain näyttelee Joulupukkia. Äiti, isä, isovanhemmat, kummit ja muut ystävät ostavat kaupasta lahjoja toisilleen. Luimme sadun Pyhästä Nikolauksesta, joka jakoi lahjoja vähävaraisten perheiden lapsille. Kerroin myös siitä, että joulu on Jeesuksen syntymäjuhla ja Jeesus on iso lahja meille kaikille.
Tämä keskustelu poikani kanssa on nyt sitten poikinut monenlaisia asioita. Mummi on ollut vihainen, kun lapsilta viedään joulun ilo! Päiväkotikavereiden kanssa on riitaa, kun osa uskoo Joulupukkiin ja osa ei. Käytännön järjestelyistä kotona, meidän on mietittävä, että miten ne lahjat sitten oikeasti meille tulevat. Aikaisemmin kun Joulupukki on tuonut ne portaille ohi ajaessaan. Miten me nyt toimimme?
On haikeaa, huomata että lapsi kasvaa ja tulee isoksi. Aikuiseksikin sitten aikanaan (mutta ei vielä onneksi pitkään aikaan). Toisaalta on helpottavaa, ettei joulun tarvitse enää olla niin Joulupukki keskeinen, vaan meidänkin perheessä voimme keskittyä siihen, mikä joulussa on olennaista.
Lauantaina olimme aivan ihanalla seurakuntaretkellä Lohjalla ja Vivamon Raamattukylässä. Saimme yhdessä muiden vieraiden kanssa kylkea matkaa kohti joulun iloa. Joulunajan tapahtumat Marian raskaudesta Jeesus vauvan syntymään oli upeaa seurattavaa. Teimme matkaa Beetlehemiin ja jännitimme mistä se yöpaikka löytyy, kohtasimme paimenet, tietäjät ja enkelit. Lopulta näimme pienen elävän Jeesus-vauvan nukkumassa rauhallisesti. Ennen kotiinlähtöä saimme laulaa koko näyttelijäjoukon kanssa yhdessä ihania joululauluja. Poikani eli koko ajan mukana ja pohti ja höpötti vaelluksella mieleensä tulleita asioita. Oli aivan ihanaa! Mutta se mikä kotona pohditutti, oli se, että olivatko sotilaat mukana laulamassa joululauluja kappelissa, koska heitä ei näkynyt.
Ajattelin, että jotenkin sopivasti tämäkin matka tuli juuri tähän jouluun. Vaikka Joulupukkia ei olisikaan, niin Raamatun kertomukset ovat ja Jeesus on yhtä todellinen, kuin hän oli maanpäällä ollessaan. Tämä on oikea Joulusanoma ja Joulun Ilo!
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)