Kävin onnittelukäynnillä dementoituneen vanhuksen luona. Vanhus ei oikein enää elänyt tässä hetkessä. Vaikka kuinka olisin esitellyt seurakunnan lahjaa, korttia ja kukkasia, ei hän niistä mitään ymmärtänyt. Kun sitten luin seurakunnan korttia, jossa seurakunta haluaa toivottaa Jumalan Siunausta syntymäpäiväsankarille. Muuttui vanhuksen olemus hetkeksi aivan täysin. Hetken aikaa hän eli tätä hetkeä ja oli läsnä, kunnes sitten taas...
Muutama vastaavanlainen kokemus on olemassa muistakin onnittelukäynnistä. Kun kysyn, että saako siunata ja kun luen Herran Siunauksen, niin vanhuksen silmät heräävät eloon, hetkeksi.
Toivottelemme toisillemme tänän tuosta Siunausta. Tai nuorekkaasti SIU SIU! Toivotamme Siunattua joulua tai mitä nyt milloinkin toivotamme. Monesti siunauksen toivottaminen on tapa tai joskus jopa ihan oikeasti sitä tarkoitammekin. Mutta tuon toivotuksen merkityksen ymmärtäminen saattaa jäädä. Silti siunauksen toivottamisella on suuri merkitys. Etenkin siinä vaiheessa, kun kaikki muu on jo mennyt. Siunaus on jotain suurempaa, jotain sellaista taivaallista, johon meidän kielemme tai puheemme ei taivu. Siinä on sellainen uskomaton voima, jonka vain yksin Jumala (ja ehkä dementoituneet vanhukset) tietävät.
Siunausta Sinulle!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti