Joko saa joulufiilistellä?

Eilen kävimme ensimmäisillä jouluostoksilla. Olikin aika mukavaa kierrellä kaupassa ilman kiireen häivää ja ilman jouluahdistuneita ihmisiä. Sitä paitsi alennuksista teki ihan mukavia hankintoja. Mieli on hyvä siitä, ettei joulun alla tarvitse panikoida, vaan voi keskittyä tunnelmaan ja fiilistelyyn. Lahjojen suhteen olen muutenkin aika tyytyväinen. Olen jo tehnyt listan, eikä listassa ole aukkoja...

Viime vuotiset Jaakobin portaat ovat vieläkin kesken. Näen ne joka kerta ruokahuoneeseen mennessäni, mutta en tee asialle yhtään mitään. Miten voi olla vaikea aina aloittaa. Kun tekisi senkin homman kerralla valmiiksi, voisi laittaa siinä käytetyt askartelutarvikkeet pois ja aloittaa uusia projekteja...

Enkeli vai kummitus

"Äiti mua pelottaa" Kuuluu kuiskaus lastenhuoneen ovelta. Viisivuotias poikani on tullut oven rakoon yöpuvussaan. "No mikä pelottaa?" kysyn, ehkä vähän epäillen sitä, että onko kyseessä todellinen pelko, vai vain keino viivytellä nukkumaan menoa. "Mun sängyn alla on kummitus", poika toteaa. "Näytähän." Totean, ja marssimme peräkanaa lastenhuoneeseen. "Sängynalla näky silmät, ihan varmasti on." Lapseni vakuuttaa minulle. "Tiedäthän, ettei kummituksia ole olemassa? Ei siellä sängyn alla... Hei! Jos se onkin enkeli, jonka silmät näit." Olin jo aikeissa alkaa opettaa lastani siihen, ettei kummituksia tai muitakaan yliluonnollisia juttuja ole, kun keksin tuon enkelitarinan. "Joo!" sanoi lapseni silmät kirkastuneena "Siellä kurkistelee mun oma suojelusenkeli. Varmaan Taivaan Isä on käskenyt sen tulla suojeleen mua, ettei kummitukset yöllä pelottele." Päättelee viisaasti poikani. Sen jälkeen meillä ei ole puhuttu kummituksista, eikä toistaiseksi yövaloa ole tarvinnut jättää päälle.

Vuosia olen haaveillut Jaakobin portaista. Raamatussa kerrotaan Jaakobista, joka näkee yöllä unta, jossa enkelit kulkevat portaita edestakaisin. Itse ryhdyin nimitämään Jaakobin portaiksi joulukorttitelinettä, jota olen tehnyt usean vuoden. Korttiteline rakentuisi puisista oksista tai rimoista, jotka ovat kiinnitetty toisiinsa porrasmaisesti. Oksien päistä roikkuu enkeleitä, aivan kuin he olisivat kulkemassa niitä. Ripoihin kiinnitetään pyykkipoikia tai verhonipsuja, joihin voi kiinnittää joulukortteja. Ensimmäisenä vuonna, noin viisi vuotta sitten, ostin puisia kukkakeppejä portaiksi. Ongelmaksi koitui se, että kukkakepit olivat toisesta päästä terävät. Halusin, että molemmat päät ovat tasaiset. En kuitenkaan osaa käyttää sahaa, joten työ jäi moneksi vuodeksi. Viime vuonna kaivoin kukkakepit esille ja pyörittelin niitä käsissäni. Pohdin, että voisiko olla muuta ratkaisua, kun sahaaminen. Ylivoimaisena haasteena, laitoin kepit kaapin perälle "hautumaan". Tänä vuonna kaivoin kepit uudelleen esille ja kysyin mieheltäni konsultaatioapua sahaamiseen. Lopulta huomasin sahaavani teräviä kärkiä kepeistä pois. Nyt kepit on sahattu ja maalattu kultamaalilla. Nyt mietin, mikä olisi paras tapa kiinnittää kortit keppeihin. Suurin huoleni on kuitenkin se, että haluaisin enkeleistä yksinkertaisen näköiset. Mutta ellen laita niille siipiä, ne muistuttavat liikaa kummitusta. Miten saisin enkeleistä enkelin näköisiä?