Väsymystä, kiirettä ja arkea

Tänä aamuna olo oli kuin kuivaksi puristetulla rätillä. Viikko on ollut raskas, tiiviitä päiviä töissä ja joka ilta jotain. Vielä kun tämän päivän jaksaa, mukaan lukien illalla olevan taloyhtiön kokouksen, niin saa onnitella itseään. Toivoisin ehtiväni levätä hieman viikonloppuna kaiken muun valmistelun ohella. Ensi viikko on vielä rankka. Silloin on paljon tehtävää ja jaettavaa. On ollut todella liikuttavaa nähdä, kuinka nämä ankeat ajat ovat herättäneet ihmisissä auttamishalua. Lahjoituksia tulee paljon ja monesta suunnasta. On ihanaa, että näiden avustusten kautta voimme auttaa yhä useampaa ylöjärveläistä avun tarvitsijaa.

Eilen vietimme eskarissa joulujuhlaa. Otimme osaa koko talon yhteseen joulutaloon. Askartelimme, leikimme tonttuleikkejä, joimme glögiä ja maistelimme lasten paistamia pipareita. Tämä kaikki tapahtui omalta osaltani niillä mehuilla, joita oli jäljellä päivällä olleelta joululaulukierrokselta. Vaikka oli mukavaa käydä laulamassa vanhainkodilla, niin kyllä se mehut vei aika totaalisesti. Jos olisi voinut valita, niin kaikkein mieluiten olisin mennyt kotiin ja peiton alle. Mutta täytyyhän sitä lapsen juhlaan mennä, ei sitä voi, eikä edes halua jättää väliin. En haluaisi olla vanhempi, joka on aina pois lapsen juhlista ja tärkeistä asioista. Pojalle oli tärkeää, että olimme hänen luonaan eskarissa. Innoissaan hän esitteli paikkoja, eskarivihkoaan, kasvunkansiota yms. Nämä on niin tärkeitä hetkiä.

Jännittävää ja monimutkaista

Viikolla olin ostanut bataatteja, joista mun piti tehdä sosetta itsenäisyyspäiväksi, mutta sen tekeminen sitten jäi. Eilen illalla keitin bataatit, soseutin ne ja laitoin uuniin. Aamulla olikin sitten bataattilaatikko valmista pakastettavaksi jouluateriaa varten.


Tänään jatkui jouluvalmistelut. Valmiiden joululahjojen viimeistelyä ja uuden piparitaikinen tekemisellä. Piparitaikina on jääkaapissa odottamassa huomista leipomista ja lahjat ruokapöydällä odottavat minne ne sijoitetaan kunnes ne on aika antaa eteenpäin.

Jännittävin kaikista valmisteluista tänään oli kuitenkin joulukakun leipominen. Leipominen aloitettiin jo pari viikkoa sitten ensin ostamalla kuivatut hedelmät ja pähkinät. Sitten tehtiin hillottu inkivääri ja hillottu appelsiinin kuori. Hillotusta appelsiinin kuoresta tuli hyvää, mutta luulempa, että inkivääriin laitoin liikaa sokeria, koska siitä tuli aika... hmm... paksua. Ei meinannut tänään lähteä purkista pois muuten kuin rapsuttamalla. Mitenkähän sen saisin purkista pois? Hedelmiä on liotettu konjakissa joku aika ja tänään sitten vihdoinkin sain leivottua ne kakkuun. Kaikki näytti aika jännittävältä. Nyt kakku on pois uunista ja jännittää, että miltä se sitten jouluna maistuu. Jos on pahaa, niin sitten on. Jouluyllätykseksi jää sekin. En ole koskaan tehnyt näin monivaiheista ja hankalasti valmistettavaa kakkua. Toivottavasti vaivannäkö ei ole ollut turha ja kakku maistuu vähintäänkin siedettävältä. Toisaalta, jos se on pahaa, niin ei ehkä harmita se, ettei enää tee näin monimutkaista kakkua. Jos se on maistuvaa jää ehkä harmittelemaan sitä vaivaa, jota ei ihan heti huvita nähdä vaivaa näin vaivalloisesti valmistetun kakun kanssa. Kerron sitten jouluna tarkemmin, miten kakun kanssa kävi.

Ihana, on ollut ja on edelleen, että jouluvalmisteluihin on ihmeellisesti löytynyt aikaa. On kivaa tehdä juttuja, vähän valvoakin ja suunnitella. Ihania joulusalaisuuksia ja -tohinoita.