Joululauluja ja joululehtiä

Tämä viikko töissä on ollut aika hurja. Meillä on ollut vastaanotto joka päivä klo 9-11. Olemme jakaneet jouluruokakasseja sekä MLL:n kautta tulleita joulupaketteja. Kaiken tämän lisäksi olemme muistaneet kaikkia yhteistyökumppaneita, lähettäneet kortteja, vieneet joulukasseja niille, jotka eivät ole itse päässeet hakemaan jne. Hommaa on siis piisannut. Eilen kävimme koko työyhteisön voimalla perinteeksi muodostuneella joululaulukierroksella eri laitoksissa vanhuksille ja vammaisille. Kierros huipentui kaupungintalolle, jossa laulujen ja kirkkoherran puheen jälkeen saimme nauttia joulukaffit. Onpa ihanaa voida tehdä tälläistäkin yhteistyötä. Joka paikassa, jossa kävimme saimme ihanan vastaanoton.

Paitsi että töissä on ollut kiireitä, niin tämä viikko on ollut rankka myös oman perheen jouluvalmisteluissa. Olemme jo vuosia lähettäneet joulukortin sijaan joululehden. Perinteeksi on myös muodostunut se, että edellisenä iltana, kun kortit pitää lähettää, että ne ehtovät jouluksi, olen viettänyt koko illan tulostimen ääressä tulostamassa lehteä, niittaamassa ja laittamassa postimerkkejä. Joka vuosi osa lehdistä ei ehdi tulostumaan ja niinpä ne laitetaan sitten kalliimmalla. Tänä vuonna tämä meni vähän eritavalla. Teimme lehteä vielä edellisenä iltana, joten henkisesti olin jo valmistautunut siihen, että joululehti lähtee vasta sitten "oikean" postin mukana ja että ostamme joulumerkkeihin vain lisämerkit. Jostain syystä kuitenkin tänä vuonna tulostaminen meni heti ihan oikein, kone ei kiukutellut ja kaikki meni ihan nappiin. Lehdet olivat valmiita hyvissä ajoin ja ehtivät ajoissa postiin. Se oli ihme! Tuntui hyvältä se, että jotenkin osasin ottaa asian huolettomasti ja ajatella, että ellei ne lehdet lähde ajoissa, niin sitten ne ei lähde. Ehtiihän ne sitten myöhemminkin.

Tänään on vielä jouluvastaanotto diakoniatoimistolla ja ensi tiistaina viimeinen vastaanotto tänä vuonna. Tiistain jälkeen alan keskittyä ja rauhoittua vähitellen jouluvalmisteluista joulun viettoon.

Enkeli vai kummitus

"Äiti mua pelottaa" Kuuluu kuiskaus lastenhuoneen ovelta. Viisivuotias poikani on tullut oven rakoon yöpuvussaan. "No mikä pelottaa?" kysyn, ehkä vähän epäillen sitä, että onko kyseessä todellinen pelko, vai vain keino viivytellä nukkumaan menoa. "Mun sängyn alla on kummitus", poika toteaa. "Näytähän." Totean, ja marssimme peräkanaa lastenhuoneeseen. "Sängynalla näky silmät, ihan varmasti on." Lapseni vakuuttaa minulle. "Tiedäthän, ettei kummituksia ole olemassa? Ei siellä sängyn alla... Hei! Jos se onkin enkeli, jonka silmät näit." Olin jo aikeissa alkaa opettaa lastani siihen, ettei kummituksia tai muitakaan yliluonnollisia juttuja ole, kun keksin tuon enkelitarinan. "Joo!" sanoi lapseni silmät kirkastuneena "Siellä kurkistelee mun oma suojelusenkeli. Varmaan Taivaan Isä on käskenyt sen tulla suojeleen mua, ettei kummitukset yöllä pelottele." Päättelee viisaasti poikani. Sen jälkeen meillä ei ole puhuttu kummituksista, eikä toistaiseksi yövaloa ole tarvinnut jättää päälle.

Vuosia olen haaveillut Jaakobin portaista. Raamatussa kerrotaan Jaakobista, joka näkee yöllä unta, jossa enkelit kulkevat portaita edestakaisin. Itse ryhdyin nimitämään Jaakobin portaiksi joulukorttitelinettä, jota olen tehnyt usean vuoden. Korttiteline rakentuisi puisista oksista tai rimoista, jotka ovat kiinnitetty toisiinsa porrasmaisesti. Oksien päistä roikkuu enkeleitä, aivan kuin he olisivat kulkemassa niitä. Ripoihin kiinnitetään pyykkipoikia tai verhonipsuja, joihin voi kiinnittää joulukortteja. Ensimmäisenä vuonna, noin viisi vuotta sitten, ostin puisia kukkakeppejä portaiksi. Ongelmaksi koitui se, että kukkakepit olivat toisesta päästä terävät. Halusin, että molemmat päät ovat tasaiset. En kuitenkaan osaa käyttää sahaa, joten työ jäi moneksi vuodeksi. Viime vuonna kaivoin kukkakepit esille ja pyörittelin niitä käsissäni. Pohdin, että voisiko olla muuta ratkaisua, kun sahaaminen. Ylivoimaisena haasteena, laitoin kepit kaapin perälle "hautumaan". Tänä vuonna kaivoin kepit uudelleen esille ja kysyin mieheltäni konsultaatioapua sahaamiseen. Lopulta huomasin sahaavani teräviä kärkiä kepeistä pois. Nyt kepit on sahattu ja maalattu kultamaalilla. Nyt mietin, mikä olisi paras tapa kiinnittää kortit keppeihin. Suurin huoleni on kuitenkin se, että haluaisin enkeleistä yksinkertaisen näköiset. Mutta ellen laita niille siipiä, ne muistuttavat liikaa kummitusta. Miten saisin enkeleistä enkelin näköisiä?