Tämä viikko töissä on ollut aika hurja. Meillä on ollut vastaanotto joka päivä klo 9-11. Olemme jakaneet jouluruokakasseja sekä MLL:n kautta tulleita joulupaketteja. Kaiken tämän lisäksi olemme muistaneet kaikkia yhteistyökumppaneita, lähettäneet kortteja, vieneet joulukasseja niille, jotka eivät ole itse päässeet hakemaan jne. Hommaa on siis piisannut. Eilen kävimme koko työyhteisön voimalla perinteeksi muodostuneella joululaulukierroksella eri laitoksissa vanhuksille ja vammaisille. Kierros huipentui kaupungintalolle, jossa laulujen ja kirkkoherran puheen jälkeen saimme nauttia joulukaffit. Onpa ihanaa voida tehdä tälläistäkin yhteistyötä. Joka paikassa, jossa kävimme saimme ihanan vastaanoton.
Paitsi että töissä on ollut kiireitä, niin tämä viikko on ollut rankka myös oman perheen jouluvalmisteluissa. Olemme jo vuosia lähettäneet joulukortin sijaan joululehden. Perinteeksi on myös muodostunut se, että edellisenä iltana, kun kortit pitää lähettää, että ne ehtovät jouluksi, olen viettänyt koko illan tulostimen ääressä tulostamassa lehteä, niittaamassa ja laittamassa postimerkkejä. Joka vuosi osa lehdistä ei ehdi tulostumaan ja niinpä ne laitetaan sitten kalliimmalla. Tänä vuonna tämä meni vähän eritavalla. Teimme lehteä vielä edellisenä iltana, joten henkisesti olin jo valmistautunut siihen, että joululehti lähtee vasta sitten "oikean" postin mukana ja että ostamme joulumerkkeihin vain lisämerkit. Jostain syystä kuitenkin tänä vuonna tulostaminen meni heti ihan oikein, kone ei kiukutellut ja kaikki meni ihan nappiin. Lehdet olivat valmiita hyvissä ajoin ja ehtivät ajoissa postiin. Se oli ihme! Tuntui hyvältä se, että jotenkin osasin ottaa asian huolettomasti ja ajatella, että ellei ne lehdet lähde ajoissa, niin sitten ne ei lähde. Ehtiihän ne sitten myöhemminkin.
Tänään on vielä jouluvastaanotto diakoniatoimistolla ja ensi tiistaina viimeinen vastaanotto tänä vuonna. Tiistain jälkeen alan keskittyä ja rauhoittua vähitellen jouluvalmisteluista joulun viettoon.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti