Maanantaina olin kuljettajana ja saattajana TAYSissa sädehoito-osastolla. Siellä odotellessani vieressäni sängyllä makasi pieni kaljupäinen poika: -Äiti, mennään jo kotiin!" Poika itki sydäntäraastavasti. Kuulemani tuntui niin pahalle, että kyyneleet tulivat silmiini. Kun sitten aikojen päästä olin yksin autossa, tuli itku. Lasten kärsimys on aina koskettanut ja nyt vielä suurinpiirtein saman ikäisen pojan äitinä, vieraan lapsen itku kosketti varsin syvästi. Aikuisten on toisinaan helpompi kestää kipua, kun tietää että kohta helpottaa tai että kipu auttaa paranemisessa. Lapsi joka elää niin tätä päivää, tämän ymmärtäminen on vaikeaa, yleensä jopa ihan mahdotonta.
Oma poikani odottaa malttamattomasti joulua. Etenkin nyt kun hänelle on selvinnyt tämä Joulupukkihuijaus. Hän näkee kun joka paikassa ihmiset antavat lahjoja toisilleen. Hän ei voi käsittää sitä, että lahjat avataan vasta aattona. Yhtenä päivänä varasin isovanhemmilta hoitoajan, että pääsisin vähän jouluostoksille. Kerroin pojalleni, että hän saa viettää illan mummilassa. Yllätys olikin suuri, kun hän ei olisikaan halunnut mennä sinne. Hän vain olisi halunnut tulla kanssani kiertelemään kauppoihin. Yritin kaikkeni, että olisin saanut hänen mielensä muutettua. Hän vain perusteli: "Mutta äiti, sinähän tiedät, että mä en enää usko Joulupukkiin, mä voin ihan hyvin tulla mukaan." Lopulta lupaamalla hänelle tuliaisiksi suklaata, sain lapsen ylipuhuttua.
Ajattelin, että kun näinkin pienessä asiassa on vaikeaa saada lapsen pää kääntymään, miten sitten kun ihan oikeasti elämästä kysymys. Tuo pieni poika sairaalassa ei tietenkään ymmärtänyt sitä, että ellei hoitoja tehdä, niin hän luultavasti kuolee. Joskus vain täytyy tehdä jotain, vaikka se ei yhtään huvittaisikaan tai olisi jopa epämiellyttävää. Olikohan Jeesuksesta mukavaa syntyä köyhille vanhemmille, epäilyttävissä olosuhteissa, joutua heti pakolaiseksi, elää meidän itsekkäiden ja armottomien ihmisten keskuudessa ja lopulta kuolla siksi, että Sinulla ja Minulla olisi Tulevaisuus ja Toivo. Että mekin saisimme elämän, iankaikkisen elämän.
Jos olet rukoilija, voisitko rukoilla tuon pienen syöpää sairastavan pojan puolesta! Ellet koe olevasi rukoilija, niin huokailisitko Jumalan puoleen hänestä. Hän ja hänen perheensä tarvitsevat voimia tänä jouluna!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti