Tänä aamuna olo oli kuin kuivaksi puristetulla rätillä. Viikko on ollut raskas, tiiviitä päiviä töissä ja joka ilta jotain. Vielä kun tämän päivän jaksaa, mukaan lukien illalla olevan taloyhtiön kokouksen, niin saa onnitella itseään. Toivoisin ehtiväni levätä hieman viikonloppuna kaiken muun valmistelun ohella. Ensi viikko on vielä rankka. Silloin on paljon tehtävää ja jaettavaa. On ollut todella liikuttavaa nähdä, kuinka nämä ankeat ajat ovat herättäneet ihmisissä auttamishalua. Lahjoituksia tulee paljon ja monesta suunnasta. On ihanaa, että näiden avustusten kautta voimme auttaa yhä useampaa ylöjärveläistä avun tarvitsijaa.
Eilen vietimme eskarissa joulujuhlaa. Otimme osaa koko talon yhteseen joulutaloon. Askartelimme, leikimme tonttuleikkejä, joimme glögiä ja maistelimme lasten paistamia pipareita. Tämä kaikki tapahtui omalta osaltani niillä mehuilla, joita oli jäljellä päivällä olleelta joululaulukierrokselta. Vaikka oli mukavaa käydä laulamassa vanhainkodilla, niin kyllä se mehut vei aika totaalisesti. Jos olisi voinut valita, niin kaikkein mieluiten olisin mennyt kotiin ja peiton alle. Mutta täytyyhän sitä lapsen juhlaan mennä, ei sitä voi, eikä edes halua jättää väliin. En haluaisi olla vanhempi, joka on aina pois lapsen juhlista ja tärkeistä asioista. Pojalle oli tärkeää, että olimme hänen luonaan eskarissa. Innoissaan hän esitteli paikkoja, eskarivihkoaan, kasvunkansiota yms. Nämä on niin tärkeitä hetkiä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti