Ajattelin pyhittää tämän pyhäinpäivän kauniille ja haikeille ajatuksille. Mutta nyt tuntuu, että se on mahdotonta. En myöskään ole ajatellut puuttua politiikkaan, mutta nyt tuntuu että on pakko.
Olen lukenut sanomisistasi Etelä-Suomen sanomissa, Iltalehdessä sekä omalla Facebook-sivullasi. Olet ollut sitä mieltä, että lapsilisä tulisi lakkauttaa. Perustat mielipiteensi siihen, että taloustieteessä tulisi huomioida asioiden sivuvaikutuksia. Näinhän asiat ovat myös sosiaalityössä ja monessa muussakin asiassa. Tuskin taloustiede on ainoa, joka pyrkii ottamaan kaiken huomioon. Asia on vain niin, että kun aina kun mukana on eläviä ja ajattelevia ihmisiä, ei mikään mene koskaan niin kuin luullaan tai toivotaan. Ihmisten kanssa muuttuvia tekijöitä on liikaa, jotta voitaisiin väittää lapsilisien lakkauttamisen vaikuttavan näiden "heikompien aineksien" lasten hankkimiseen. Lapsilisää tuskin maksetaan kaikkialla maailmassa ja onko niissä syntyvyys laskenut ja harkitsevatko ihmiset tarkemmin lasten hankintaa? -Enpä usko. Luulen myös että ne ihmiset jotka hankkivat lapsia toivoen saavansa lapsilisiä on varmasti marginaalissa. Päihdevanhemmat tuskin harkitsevat, että nytpä laitetaan lapsi alulle, että saataisiin lapsilisiä, jotka sitten voin ryypätä tai poltella. Kun kaksi ihmistä harrastaa seksiä, niin sitä voi syntyä lapsia, se on niin yksin kertaista.
Olen samaa mieltä kanssasi siitä, että jokaisella lapsella on oikeus hyvään elämään. Olisi mielenkiintoista tietää mitä tarkoittat lapsen hyvällä elämällä? Unisef ja YK ovat määritelleet Lasten oikeuksia hyvinkin tarkkaan. Unisefin lasten oikeuksien määrittelyn periaatteen 6 mukaan lapsi tarvitsee rakkautta ja ymmärtämystä ja viranomaisten velvollisuutena on osoittaa erityista huolenpitoa niille lapsille, jotka ovat vailla perheensä turvaa ja riittäviä toimeentulomahdollisuuksia. Periaatteen mukaan toivotaan suurten perheiden lasten ylläpitoa valtiollisin avustuksin, sekä muulla avustustoiminnalla. Näissä julistuksissa määritellään lasten hyvää elämää monella muullakin tavalla. Kehottaisin sinua tutustumaan noihin kohtiin. Onhan niissä paljon luettavaa, mutta tuskin se on pahaksi. Lasten hyvä elämä koostuu niin kovin monista asioista, joista taloudellinen turvaaminen on vain yksi osa.
Koska me ihmiset olemme kaikki erilaisia, meillä on omat heikkoutemme ja vahvuutemme. Ajattelemme hyvin erilailla, olemme kasvaneet erilaisissa perheissä, olemme saaneet hyvin erilaiset lähtökohdat elämällemme. Kukaan meistä ei ole täysin samanlainen! Jatkuvasti meistä kaikki kantavat mukanaan sitä reppua, josta löytyy kaikki ne elämämme rakennuskivet, joista saamme voimaa ja ne jotka painavat repussa ja taakoittavat elämäämme. Tämä luo haasteita siitä, että ihmisiä on niin vaikea luokitella ja määritellä tuomitsemalla meidät kaikki johonkin ennalta päätettyyn lokeroon, josta paluuta ei ole. Näin tietysti tapahtuu hyvin paljon, mutta uskon siihen että jokainen voi halutessaan muuttua ja päästä eroon omasta "luokituksestaan".
On myös totta, että kaikista asioista, myös lapsilisistä on hyvä käydä rakentavaa keskustelua. En kuitenkaan itse usko, että lapsilisän pois jättäminen olisi ratkaiseva asia sille, että nämä toisen luokan kansalaiset jättäisivät lapsensa tekemättä. Mielestäni sterilisaatio olisi huomattavasti tehokkaampi pakkokeino. Tässähän ei olisi mitään uutta, sillä näihän on aikanaan toimittu ei toivottujen ihmisten kanssa, kuten vammaisten, mielisairaiden yms. suhteen, niistä voimme historian kirjoista lukea. Korostan nyt kuitenkin, ettei kenellekään jää väärää käsitystä mielipiteistäni: tietenkään EN kannata mitään pakkosterilisaatioita! Vaikka diakoniatyössä toisinaan surenkin joidenkin perheiden ja lasten puolesta, niin silti jokaisella on oikeus myös Elämään ja jos se vielä on hyvää elämää (mitä se hyvä elämä nyt sitten onkaan), niin aina parempi. Monelle köyhälle lapsilisät ovat erittäin tarpeellinen lisä elantoon. Sanoistasi saa sen kuvan, että kaikki köyhät ovat alkoholisteja ja narkkareita. Näin ei kuitenkaan ole! Useimmat ns. köyhät ovat aivan tavallisia ihmisiä, jotka elävät ihan tavallista elämää, mutta saavat vain vähemmän rahaa ja joutuvat käyttämään mielikuvitusta siihen, että selviytyisivät päivästä toiseen. Kaikilla ei ole rahaa tai edes haluja käyttää päihteitä.
Olen myös nähnyt perheitä, joissa vanhemmilla on hyvät ammatit ja työ. Joskus näissä perheissä vanhemmat ovat niin uraorientoituneita tai itseensä kääntyneitä, että lapsen huolenpito jää aikuisten omien valtapyrkimysten varjoon. Näissä "hyvissä" perheissä lasten ongelmat ja mielenterveydelliset vaikeudet saattavat muhia pitkäänkin, kunnes kupla puhkeaa. En usko, että voimme löytää yhtä syyllistä lasten ja nuorten pahoinvointiin. En myöskään usko, että ongelmat olisivat niin yksiselitteisiä, kuin että lapsilisät lakkauttamalla päideongelmaiset jättäisivät lapsensa hankkimatta. Uskon sen sijaan siihen, että riittävä varhainen tuki KAIKILLE avun tarvitsijoille voisi pitkässä juoksussa olla huomattavasti tehokkaampi varainsiirto, kuin ottamalla pois niiltä, joilla ei muutenkaan paljon ole.
Rukoilen sinulle Saul, sekä kaikille muillekin politiikassa oleville ja siellä päättäville terveyttä ja viisautta puuttua oikeisiin asioihin oikealla tavalla. Siunausta elämääsi!
Jaana
Erään seurakunnan diakoniatyöntekijä
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti