Eilen mietin joulua Israelissa, jäikö todellakin joulutunnelma syntymättä???
Ainakin sellainen joulutunnelma, johon olin tottunut. Tai ehkä oikeastaan sellainen joulutunnelma, joka on minulla mielikuvissa siitä, millainen joulun pitää olla. En tiedä olenko sellaista koskaan saavuttanut. Jotenkin kun ajattelen joulutunnelmaa, tulee mieleen Fanny ja Alexander - elokuvan kaltainen joulu. Koko suku kokoontuu yhteen ja kaikilla tuntuu olevan mukavaa. Ehkä tämä mielikuva tulee siitä, että varhaislapsuuden joulut vietimme aina kummitätini ja -setäni luona. Siellä oli mummu, pappa ja serkkuja. Joulupukki kävi joka joulu ja lunta oli aina paljon. Ehkä siinä on jotain samankaltaista, mitä tuossa elokuvassa kuvataan.
Aikuisena taas yksi parhaiten mieleeni jäävä joulu, tuon Beetlehemin joulun lisäksi on se joulu, jonka vietin ihan kokonaan yksin. Rahaa ei juuri ollut, olin hyvin köyhä! Katselin TV:stä kaikki jouluelokuvat, kävin joulukirkossa, söin "äitien" tekemiä laatikoita ja nautin olostani. Jos minun pitäisi nimeta yksi elämäni parhaista jouluista, mainitsisin tuon joulun. Jotain siinä joulussa oli odotettua ja pyhää. Tuona jouluna sain levätä, rukoilla ja katsella Kristusta (ja tietysti iki-ihania jouluelokuvia). Uskon, että tuo joulu oli paljon lähempänä oikeaa joulutunnelmaa, kuin se häärääminen ja kaupasta toiseen juokseminen, jota nykyisin harrastan.
Vaikka kuinka muistuttaisin itseäni tuosta joulusta, en saa siitä enää kiinni. Miksi en enää tavoita elämäni parhaan joulun tunnelmaa. Kun yritän sitä tavoitella, kiirehtii sen yhtä kovaa kauemmas. Entäpä jos lopettaisin kaiken valmistelun ja antaisin vain joulun tulla? Tulisiko se silti vai jäisikö jotain saavuttamatta? Jäisikö joulu tulematta?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti